Työnhakijakokemus helvetistä - ja kuinka välttää se?

Tajuavatkohan yritykset, miten monet priimakandidaatit eivät koskaan jätä hakemustaan pelkästään sen takia, että työnhakukokemus on suoraan alakerran kuumista luolista?

Alan parhaat kyvykkyydet eivät tuhlaa aikaansa takkuavien rekryjärjestelmien parissa, vaan he löytävät uuden työn todennäköisesti suorahaun tai omien verkostojensa avulla. Mutta ei muidenkaan hakijoiden kyykyttäminen ole fiksua.

Silti moni yritys viis veisaa työnhakijakokemuksesta, etenkin jos rekrytoi harvoin. Mikä siis oikein voi mennä pieleen? Melkein kaikki.

Mykkäkoulu ei sovi rekrytoijille

Netissä tulee vastaan kullanarvoinen paikka, juuri sellainen, josta olet etsinyt jo vuosia. Hakuaika päättyy pian, joten parasta kiirehtiä.

Kilautat innoissasi rekrytoivalle esimiehelle, joka ei kuitenkaan vastaa puhelimeen eikä soita takaisin soittoajasta huolimatta. Päätät kuitenkin lähettää hänelle inspiroituneena lisäkysymyksiä meilitse.

Lopulta puhelin kilahtaakin, mutta pettymys on suuri, sillä rekrytoija on vain kopioinut vastaukset suoraan julkisesta rekryilmoituksesta. Hukkaan meni sekin vaivannäkö!

“Eivätkö nämä lomakkeet lopu koskaan?”

No, et lannistu vaan alat rustata hakemusta, kun CV:kin on vastikään päivitetty. Avaat esitietosivun. Näpyttelet yhteystiedot ja kopioit LinkedIn-profiiin osoitteen nopeasti, mutta sitten tulee toinen sivu, työkokemukset. Miksi nämä pitää kopioida näin orjallisesti, samat tiedothan ovat jo Linkkarissa ja CV:ssä, ihmettelet.

Ja mitä ihmettä: kaikki työhistorian vaiheet on muistettava ei vain kuukauden tarkkuudella vaan päivän tarkkuudella! 

Miten muka muistaisin, alkoiko se graafikon työ 20. vai 25. elokuuta 2005? Ja ennen kaikkea: mitä väliä sillä on?

Samat tiedot kysytään neljään kertaan

Sisulla ja kiukulla etenet kolmannelle ja sitten neljännelle sivulle ja joudut kirjoittamaan kuin ruuneperi, osittain vastaamaan samoihin kysymyksiin, jotka on vain muotoiltu eri tavalla. 

Kun luulet viimein päässeesi loppusuoralle imuroidaksesi sisään vihdoin sen CV:n, ruutuun pomppaa lamaannuttava kehote: “Lataa tästä hakemuksesi.” 

Että kuinka? Olet hiki päässä kehunut itseäsi, vannonut motivaatiotasi ja penkonut esiin suosittelijat, ja yhtäkkiä kaikki samat asiat pitäisi vielä ängetä pdf-hakemukseenkin! 

Varmistat asian rekrytoijalta. "No juu, onhan se vähän turha, mutta näin hommat on meillä aina tehty", hän kertoo.

"Ja huomasitko muuten sen viimeisellä rivillä pienellä fontilla olleen pyynnön kuvata itsestäsi 30-sekuntinen videoesittely?"

Ei, en huomannut...

Tekninen bugi kruunaa elämyksen

Lopen uupuneena pääset viimeiselle sivulle, ja varmistat, että kaikki liitetiedostot ovat paikallaan, jopa se video. Painat Lähetä-nappia. Jes, sinne meni!

Paitsi, ettei mennyt. Ruutuun ponnahtaa teksti “500 Internal Server Error”. Etkä muistanut tallentaa hakemusta.

Ilmoille pääsevä karjaisu särkee ikkunoita ja puhkoo tärykalvoja kolmen korttelin matkalta.

Parhaat osaajat eivät anna simputtaa itseään

Jos työnhaku on näin jähmeää, niin millaistahan pokkurointia mahtaisi olla työskennellä kyseisessä yrityksessä? 

Ja vielä tärkeämpi kysymys HR:lle: montako potentiaalista, hyvää hakijaa jättää leikin kesken, koska keksii arvokkaalle vapaa-ajalleen parempaa käyttöä kuin pirullisen, hakijaa simputtavan lomakerumban? 

On arroganttia ajatella, että "meidän yritys on niin mainio, että tänne haetaan, vaikka hakuprosessi ei olisi ihan viimeistä huutoa."

On kaikkien etu, että turhista jähmeyksistä päästään eroon

Työnhakija- ja kandidaattikokemusta voi parantaa mm. perusteellisemmalla suunnittelulla, automatisoinnilla ja järjestelmien välisillä integraatioilla. Esimerkiksi Apply with LinkedIN -toiminnolla saisi siirrettyä paljon valmista informaatiota itsestään rekryalustalle.

Suorahaussa puhutaan kandidaattikokemuksesta. Marblesin konsultit pyrkivät tekemään suorahakuprosesseista kandidaateillemme niin jouhevia ja hakijaystävällisiä kuin mahdollista.  Kysytyimmät kyvykkyydet löytävät uuden työpaikkansa todennäköisimmin suorahaun tai omien verkostojensa avulla. Kyse on ennen kaikkea laajemmasta tarpeesta uudistaa koko rekrytointialan käytäntöjä.

Se organisaatio, joka viis veisaa käyttäjä- ja hakijakokemuksesta, tulee heräämään siihen, että parhaat osaajat päätyvät kilpailijan leipiin.

Työnhakijakokemuksen kehittäminen on kokonaisvaltainen prosessi ja se olisi sälytettävä osaksi employer brandingin ja markkinoinnin strategiaa.

Se, mistä kuitenkin voi aloittaa, on tunkkaisen rekrytointiviestinnän kehittäminen. Paras tapa karkottaa parhaat hakijat jo alkumetreillä on vaieta itsensä kuoliaaksi.

Lue vielä nämä