Hyvän kandidaattikokemuksen ABC

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Katja Wasenius, tuolloin Marblesin konsulttina. Sisältöä on päivitetty ja ylläpidetään Marblesin toimesta.

Kandidaattikokemus (Candidate Experience, CX) eroaa hakijakokemuksen käsitteestä siten, että CX:lla tässä yhteydessä tarkoitetaan suorahaun kautta rekrytointiprosessiin kutsuttuja henkilöitä. Hakijakokemus on taas työpaikkaa itse - avoimessa haussa - hakeneen henkilön kokemus rekrytointiprosessissa. Näillä on siis pieni eronsa.

Kandidaatti = suorahakuprosessiin kutsuttu henkilö

Hakija = avointa tehtävää hakenut henkilö

Suorahaussa puhutaan siis kandeista. Ja se hakija on tässä tapauksessa työnantaja, joka hakee työntekijää. Roolit ovat tässä asetelmassa ikään kuin vaihtuneet. Tämä uusi “roolitus” asettaa työnantajan edustajalle erilaiset vaatimukset, kuin jos hän olisi tapaamassa työnhakijaa. Vaikka jokaista kohtaamista voidaan pitää erittäin tärkeänä yrityksen työnantajamielikuvan kannalta, on suorahaun kautta tapaamiseen tulevan kandidaatin kohtaamisessa vielä hieman erityisempi asetelma.

Mikä on kandidaatin ja hakijan ero?

1. Kandidaatti ei ole hakenut yritykseen töihin, vaan hänet on kutsuttu ja hän on
   päättänyt lähteä rekrytointiprosessiin mukaan.
   
   
2. Kandidaatti ei lähtökohtaisesti vielä ole päättänyt, haluaako hän töihin kyseiseen yritykseen. Yleensä hakija on tehnyt hakemusvaiheessa alustavan päätöksen yritykseen haluamisestaan.
   
   
3. Kandidaatti odottaa, että työnantaja kertoo yrityksestä ja tehtävästä sillä tavalla, että hän saa siitä riittävästi tietoa tehdäkseen päätöksen, onko tehtävä häntä varten. Kandidaatti on saanut suorahakukonsultilta pohjatietoa, jonka pohjalta hän on osoittanut alustavan kiinnostuksensa. Työnantajalle jää vielä reilusti tehtävää - työ ei ole vielä valmis!
   
   
4. Yleensä kandidaatti olettaa, että kyseessä on ammattimainen keskustelu, ei perinteinen työhaastattelu. Työnantaja ei voi lähteä tähän tapaamiseen asenteella ”hän saa kertoa miksi meidän pitäisi palkata hänet”. Tässäkin roolit ovat eläneet siten, että työnantajan tehtävä on vakuuttaa kandidaatti siitä, että hänen kannattaisi tulla heille töihin. Mitä kysytympi osaaja, sitä enemmän työnantaja saakin vakuuttelua tehdä.