Muistitko varmistaa, onko suosittelijasi vielä elossa?

Rekrytointi alkoi suotuisissa merkeissä ja kaikki eteni siihen saakka, että vain soitot suosittelijoille olivat enää edessä. Kun rekrytoija tarttui puhelimeen ja näppäili entisen esimiehen numeron, siellä vastasikin hänen leskensä. Kävi ilmi, että suosittelijaksi ilmoitettu henkilö olikin kuollut. Eikä edes ihan vasta, vaan pari vuotta sitten. Rekrytoija nielaisi, pahoitteli tapahtunutta ja laski puhelimensa pöydälle.

Tämä tapaus ei ole sattunut minulle, mutta olen kuullut sen, enkä epäile  sen paikkansapitävyyttä. Hetki oli varmasti surullinen sekä lähiomaiselle että rekrytoijalle mutta ennen kaikkea nolo työnhakijalle.

Tapaus oli ehkä äärimmäinen, mutta tyypillisempiä tapauksia on paljon. Ne kaikki osoittavat, että työnhakija tai suorahaun kandidaatti ei ole tehnyt kotitehtäviään eli varmistanut, ovatko suosittelijat edelleen käytettävissä vai toivooko hän vain heidän olevan. 

Suosittelijat voivat ratkaista tiukassa tilanteessa pelin sinun hyväksesi, olipa kyseessä perinteinen prosessi tai suorahaku.

"Elossa oleminen" tarkoittaa siis myös käytettävissä ja aktiivisena olemista.

Suosittelijat eivät ole kehumistasi odottavia lausuntoautomaatteja

Suosittelemisen perusidea on se, että esimerkiksi entinen esihenkilö on niin vakuuttunut tyypin taidoista, että on valmis omiin nimiinsä kehumaan häntä. Mutta entä jos tilanne onkin toinen?

Suosittelija ei vastaa, koska hän on vaihtanut työpaikkaa, on lomalla tai puhelinnumero on mennyt uusiksi. Tai suosittelija ei ole edes muistanut koko henkilöä - ei mitenkään mahdoton vaihtoehto suurissa organisaatioissa tai jos työsuhteen päättymisestä on tarpeeksi pitkä aika. Tai kyllähän entinen esihenkilökin on voinut vaihtaa alaa, jäädä työttömäksi tai jäädä eläkkeelle.

Mutta ehkä pahin kiusallisinta on, jos suosittelija ei oikeasti halua suositella kyseistä kandidaattia. Kandi on siis vain kuvitellut, että esihenkilö tai tiimikaveri olisi hänen puolellaan tai hän on halunnut käyttää hyväkseen sitä, että suosittelija on alallaan tunnettu ja nimekäs.

On hyvä muistaa, että suosittelijat eivät ole mitään päivystäviä dosentteja ja lausuntoautomaatteja, joihin voi turvata aina, kun on tarvis. Kaiken selkärankana on luottamus ja sehän on tunnetusti ansaittava.

Mitä suosittelijan ja rekrytoijan ainakin täytyy tietää? 

Jos rekrytointi etenee lupaavasti, työnhakijan kannattaa varautua tilanteeseen varmistamalla jo ennakkoon, ovatko suosittelijat käytettävissä.

Suosittelijalle kannattaa ilmoittaa ainakin seuraavat asiat:

1) Haetun tehtävän ja yrityksen nimi;

2) Pääpiirteet tehtävän sisällöstä;

3) Rekrytoivan esimiehen nimi ja puhelinnumero;

4) Milloin yhteydenotto luultavasti tulee?

Rekrytoijan tulisi tietää ainakin nämä:

1) Missä suhteessa suosittelija oli sinuun, milloin ja missä?

2) Mitä täytettävänä olevan tehtävän kannalta olennaista tietoa hänellä voisi olla?

3) Milloin suosittelija on parhaiten tavoitettavissa?

Oletko todella luottamuksen arvoinen?

Työtehtävän sisällön tietäminen on suosittelijalle tärkeää, sillä hänen täytyy pystyä arvioimaan, voiko kandidaattia suositella kyseiseen tehtävään niiden tietojen perusteella, jotka hänellä on.

Tosin riippuu pitkälle tehtävän tilanteesta, miten tärkeitä taustatiedot ovat. Esimerkiksi pätevä datainsinööri on varmasti erinomainen tekijä firmassa kuin firmassa. Mutta silloinkin rekrytoija saattaa kokea tärkeäksi  varmistua hänen motivaatiostaan.

Jos kandidaatti on tehnyt koko uransa töitä julkisella sektorilla ja käyttänyt työkielenään vain suomea, suosittelija ei välttämättä osaa arvioida, miten kansainvälinen yritysmaailma hänelle sopisi - tai päinvastoin.

Myös alanvaihdostilanteet askarruttavat. Sanotaan, että kandidaatti on työskennellyt 10 vuotta isännöitsijänä mutta vaihtanut ohjelmoinnin pariin. Voi olla, että kandidaatti on uuttera, nopea, perusteellinen ja tuntee taloyhtiöiden korjausrakentamisen erityispiirteet, mutta voiko sillä suosittelijan sen tiedon perusteella sanoa, että hänestä tulisi loistava Backend developer?

Entinen esihenkilö ei enää ainoa vaihtoehto

Muistathan, että nykyään suosittelijan ei enää tarvitse olla entinen esihenkilö, vaan myös tiimikaverit tai yhteistyökumppanit voivat kelvata, jos olet tehnyt heidän kanssaan riittävän pitkään sellaista yhteistyötä, joka on olennaista haetun roolin kannalta. 

Suosittelijoita ei tarvitse merkitä CV:hen, vaan heidän yhteystietonsa kannattaa ilmoittaa oman oikeusturvansa takia rekrytoivalle esimiehelle vasta siinä vaiheessa, kun niitä tarvitaan. Näin vältytään väärinkäytöksiltä eli siltä, että rekrytoija kilauttaisi heille kandidaatin tietämättä.

Summa summarum: jos työnhakujalkaasi vipattaa, pidä CV:si tuliterässä ja pidä yhteyttä suosittelijoihisi. Heitä saatetaan tarvita nopeammin kuin osaat arvatakaan!

Lue vielä nämä